tiistai 18. elokuuta 2015

ten ways to say goodbye

Moikka taas pitkästä aikaa:D Tässä oli taas vähän taukoa kun koulut Alko ja laiskuus..  :) Mutta kuvasin jatkoa kuvatarinalle toivon että pidätte siitä ja että kerrotte mielipiteenne kommenteissa. ^^ 


Edellisen postauksen löydätte Täältä



*pyörii sängyssä*


*nousee ylös ja laittaa kengät jalkaan*


Lunalia : ' Tämä on oikea vaihtoehto, näinhän en vaivaa mummia '


Lunalia : ' kun minua ei olisi, en olisi kenenkään tiellä '


Lunalia : ' Eihän minusta edes alkuunkaan välitetty! Minut heitettiin suoraan syntymästäni orpokotiin! '


*tiputtaa lasin lattialle ja yskii tuskallisesti*


j

Lunalia : Köh. ..uggh..' Tämä on sama kuin muuttaminen '


Lunalia : ' Toivottavasti Mummi hautaa minut lempi paikkaani ' *yskii entistä pahemmin ja kova päänsärky ottaa vallan*



Lunalia : "..h-hyvästi.." *kaatuu maahan henkeä ähkien*



*makaa lattialla eleettömänä*


~       ~      ~



*raottaa silmiään * 


Lunalia : Mitä minä täällä teen..?


Lunalia : *nousee istumaan*   Olenko taivaassa..?


Lunalia: *pyörii maassa onnellisena ja nauraa* Tämähän meni paremmin kuin kuvittelin!


Lunalia: *kuulee tiun ääniä* Mitä tuo on?


Lunalia: Voisiko olla että täällä muitakin kuin minä?


 Lunalia: Onko täällä ketään? *tiukujen ääni voimistuu*


Lunalia: Hetkinen, mitä tuolla on?


Lunalia: Miksi täällä on arkku? 


Lunalia: *avaa arkun* Ehkä siellä on jotain arvokasta!


Lunalia: *peittää silmänsä kirkkaudelta* Onpa kirkas!


Lunalia: Miten jokin voi olla niin kirkas?


Lunalia: Hetkinen, mikä tämä on?!


Lunalia: Ei minulla äsken tätä ollut, mikä tämä on?!

~  ~  ~



Lunalia: *Avaa silmänsä ja ampaisee  ylös puuskuttaen*  Oliko se taas unta? Miten voin olla omassa vuoteessani jos olin äsken metsässä!?


Lunalia : *kuulee taas tiu'un äänen* Onko se täällä?


Lunalia: *hiipii hiljaa*


Lunalia: Se kuuluu täältä


Lunalia: Miten se voi täällä kuulua?


Lunalia: *Avaa laatikon*


Lunalia: Mitä nämä ovat?


Lunalia: Tai kenen nämä ovat?


Lunalia: Onko nämä mummin tavaroita?


Lunalia: *tuntee pistävän piston päässään*


Lunalia: Mitä tuo oli? Aivan kuin olisin nähnyt unta.

Lunalia: Hetkinen! Tuo on se sama tyttö unesta!


Lunalia: Kuuluuko tämä hänelle?


Lunalia: Ovatko nämä muutkin hänen?


Lunalia: *pysähtyy hetkeksi* mutta...


Lunalia: ...tässähän lukee minun nimeni!


Lunalia: En muista kirjoittaneeni mitään päiväkirjaa, tämä tekstikin on aivan outoa..


Lunalia: *tuntee päässään taas piston* 

?:... Voitko uskoa tätä olin ensimmäinen joka keksi loitsun! 


Lunalia: Tuo äänihän...!


Lunalia: ..Kuulostaa aivan minulta!

Lunalia : Huomenna on 16 vuotis syntymäpäiväni, en malta odottaa!


Lunalia: Mitä tämä tarkoittaa..?

Mummi: *huokaisee* Olisihan se pitänyt heti kertoa...


Lunalia: Mummi! En ymmärrä, löysin tavaroita joita en ole ikinä ennen nähnyt mutta  näen unissani ja näyissäni minun omistavan nämä! Mitä tämä tarkoittaa!?


Lunalia: Tässä kirjassakin lukee minun nimeni! *sanoo ääni täristen*

Mummi: Lunalia, haluan sinun nyt kuuntelevan minua ja rauhoittavan.


Lunalia: Tämä tapahtui ennenkuin tulit tänne...


Mummi: Luokseni saapui nainen jolla oli suuri kaapu päällään. Hän sanoi että lähettäisi nuoren tytön luokseni ja pyysi minua huolehtimaan hänestä..


Mummi: ..Minä taas käskin hänen poistua ja kerroin etten voisi huolehtia hänestä koska olisin muutenkin lakkauttamassa orpokotia...


Mummi:... Mutta siitä huolimatta hän ei kuunnellut kiitti vain ja käski olla kertomatta mitään tästä ja sitten  hävisi. Seuraavana päivänä löysin sinut metsästä, sinulla oli matkalaukku jossa oli nämä laatikon tavarat.


Lunalia: Ei tuo voi olla totta! Aivan  mahdotonta!! Eikä tuo selitä sitä miten näen näkyjä ja outoja unia!


Lunalia: Ja minä en edes muista olleeni metsässä! Onko tuo taas yksi tarina miten pääsisit minusta eroon!?

Mummi: Se johtuu siitä että löit pääsi kiveen, siten sain sinut uskomaan että vanhempasi jättivät sinut tänne..*halaa Lunaliaa*


Mummi: Mutta voin vannoa että rakastan sinua nyt yhtä paljon ja paljon enemmänkin kuin vanhempasi. Enkä ole katunut hetkeäkään että otin sinut tänne. Ja niin paljon kun se kirpaiseekin, minun on annettava sinut ihmisille jotka osaavat hoitaa sinua paremmin.

Lunalia: *sulkee silmänsä ja antaa kyyneleiden tulla*

Aamulla


Lunalia: *survoo vaatteita  matkalaukkuunsa*


Lunalia: *huokaisee hengästyneenä* Tuo taisi olla viimeinen.


Lunalia: Unohdinkohan mitään?


Lunalia: *kääntyy katsomaan laatikkoa*


Lunalia: Mummi, voitko letittää hiukseni!



Lunalia: Mummi, luuletko että saan uusia ystäviä?

Mummi: hmmm, riippuu sinusta haluatko ystäviä. Valmista!


Lunalia: Tottakai haluan! Minua vaan pelottaa että ihmiset eivät pidä minusta...


Mummi: Höpönpöpön! Hyvin se menee, luota minuun! Mutta nyt haluan antaa sinulle jotain.


Lunalia: Mutta, Mummi!  Tuo on sinun hienoimpia mekkoja!

Mummi: Älä sinä höpötä! Minulla on paljon muitakin mekkoja sitäpaitsi ei se mahdu enää minun päälleni...  ja tämä on luotu nuorille tytöille. Ja sitäpaitsi missä vaatteissa ajattelit mennä ulos?

Lunalia: Näen pointtisi^^"


Lunalia: Mummi, rakastan sinua. Enkä ikinä unohda sinua tai tätä paikkaa. Tulette aina olemaan muistoissani.



Lunalia: Näillä koroilla on vaikea kävellä..


Lunalia: Vielä se taxi jostain..


Lunalia: Hei, kuin tilauksesta!



Lunalia: Taxi!!

Toivottavasti tykkäsitte ja kommentoikaahan mielipiteenne^^