Jotkut varmaan tietääkin että mulla on kuvatarina ja sitä voi lukea tuolta ylhäältä missä lukee tarina:)
Tässä pikku tavallaan snek peek siihen jatkoon, hope you like it~
Lunalia: *Puuskuttaa* Olisi kannattanut mennä aikaisemmin kauppaan...
Lunalia: Tässä vastatuulessa on mahdotonta kävellä!
Lunalia: En saanut puoliakaan edes ostettua, koska ihmisiä oli niin paljon!
Lunalia: Joulu on aivan hirveän stressaavaa aikaa!!
Lunalia: En muista että viime vuonna olisi ollut näin kova kiire.
Lunalia: Viime vuonna sattuikin paljon, muutin orpokodista, tutustuin Akaneen, Lïnaan ja...Aldoniin.
Lunalia: Hänestä olisi tosin pitänyt pysyä kaukana.
Lunalia: Vietimme joulun yhdessä. Se oli mukavaa...
Lunalia: Leivoimme jouluherkkuja ja annoimme toisillemme lahjoja.
Lunalia: Muistan mitä annoin Aldonille lahjaksi! Annoin sen itse tekemäni mukin! Hän on varmaan heittänyt sen pois^^"
Lunalia: Mikähän hänet muutti tuollaiseksi. Se tapahtui aivan ykskaks.
Lunalia: Nojaa, sillä ei liene väliä. Hän teki hyvin selväksi ettei tahtonut olla enää ystäviä kanssamme.
Lunalia: Tahtoisin kyllä että olisimme vielä ystäviä.
Lunalia: Mutta se taitaa olla mahdotonta...
Lunalia: Mitä minä tällaisia mietin!? Onhan minulla Akane ja Lïna! Ei minun pitäisi murehtia Aldonista!
Lunalia: Jos Akane kuulisi tämän hän varmaan löisi minua!"
Aldon: Viime tapaamisemme ei mennyt kovin hyvin.
Aldon: Luulen että et nukkkunut sen jälkeen mitä sanoin.
Aldon: Mutten kyllä ymmärräkkään kuinka nukut öisin, kun vanhempasi ovat murhaajia.
Aldon: Lunalia, mitä unia näet?
Aldon: Minä näen muistoistani unia. Muistan kun tapasimme ensimmäisen kerran. Olit niin avuton uudessa koulussa ja tulit pyytämään minulta apua.
Aldon: Pistit kaiken luottamuksen minuun ja se teki työstäni helpompaa.
Aldon: Pystyin manipuloimaan sinua helposti. Uskoit joka ikisen asian mitä kerroin sinulle.
Aldon: Muistan myös viime joulun. Oli tosi outoa viettää joulua sinun kanssasi.
Jos olisin ollut nopeampi päätöksissäni, sinua ei enää olisi riesanani.
Aldon: Jos käyn toivottamassa hyvää joulua.
Aldon: *Hypähtää alas*
Aldon: *Juoksee ohi ajan nopeudella* Aika pysähtyy.
Aldon: Idiootti, voit itsekkin leipoa leipää, miksi ostat sitä?
Aldon: Teetkö minulle tänäkin vuonna mukin? Vai keksisitkö tällä kertaa jotain hyödyllisempää?
Aldon: Muistan sen kun huusit minulle kesällä, käskit minun pysyä kaukana ystävistäni.
Aldon: Muttet sanonut mitään sinun satuttamisesta.
Lunalia: Tiesätkö? Voisin tappaa sinut siihen paikkaan.
Aldon: Mutten tee sitä vielä, minulla on sinulle vielä käyttöä elävänä.
Aldon: Toivottavasti törmäämme taas. Loitsun voima alkaa lakata...
Aldon: Nähdään unissasi, Hyvää joulua.
Lunalia: Hui mikä viima! Toivottavasti en vilustu!
Lunalia: Mutta tuntuu kuin joku olisi ollut tässä, ihan hetki sitten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti